Porvoo, visiona onnellinen kulttuuripääkaupunki – kulttuurikollokvio #PorvooX -julkistus. (Klaus Martin)

#PorvooX-Blog-Logo

Klaus Martin:n alustus Porvoon kaupungin järjestämässä Kulttuurifoorumi 1:ssä 12.3.2015 Grandissa aiheena:

 

Porvoo, visiona onnellinen kulttuuripääkaupunki

Kulttuurikollokvio #PorvooX -julkistus

 

1)

Hyvää iltaa! Nimeni on Klaus Martin ja toimin paikallisesti Magnusborgin taiteilijayhdistyksen pj:nä ja kulttuurikollokvio PorvooX:n koordinaattorina. Koulutukseltani olen teatteritaiteen maisteri, valo- ja äänisuunnittelija ja nykyään enemmänkin sisältötuottaja. Olen tehnyt taiteellisia suunnittelutöitä eritoten esittävän taiteen piirissä ja lisäksi alan opetustöitä ja luennointia, mutta nykyään ehkä suunta olisi tutkimus.

– Näkökulmani paikalliseen kulttuuriskeneen on aika vahva: muutin Porvooseen vuonna -99, mistä lähtien olen ollut paikallisessa taideyhdistystoiminnassa mukana: hallituksissa mm. juuri MTY:ssä, Nyke ry:ssä ja Musica Futura Jazz Festival ry:ssä ja festivaaliorganisaatiossa duunissa tai talkoissa mm. Romaanimusiikin fest; Laterna Magica Film fest; Runebar fest; Impro fest jne, joista kaikki 5 viimeksi mainittua tapahtumaa ovat jo kuolleet. – mistä päästään aiheeseen, miten kulttuurikollokvio PorvooX syntyi:

 

2)

Kulttuurikollokvio PorvooX:n pitkälle keskustelupöydälle lyötiin alkutahdit, kun alkukeväästä 2013 jäimme Tommi Viitamiehen (Lilith/Nyke) kanssa suistamme kiinni kolmeksi vartiksi Näsin S-marketin juustohyllyjen väliin aiheenamme: miksi hienot kulttuuritapahtumat kuolevat Porvoossa jo muutaman vuoden toiminnan jälkeen. Yleisenä havaintona oli, että kun talkooporukka väsyy, tapahtumat kuolevat. Heräsi ajatus alkaa koota kaupungin kulttuuritoimijoita ja luovan alan yrittäjiä saman pöydän ääreen yhteistyön merkeissä pohtimaan Porvoon kulttuurielämän sisältöjä ja rakenteita. Pian näihin epävirallisiin ”avoimen salaseuran” pitkän pöydän tapaamisiin tuli yhä lisää keskustelijoita ja nyt rinkiin kuuluu jo yli 30 henkilöä: taiteilijoita, kulttuurituottajia, luovan alan yrittäjiä jne.

Näissä ”seuroissa” tyylinä on ollut suora mutta rakentava keskustelun klangi, mikä on houkutellut porukan paikalle yhä uudelleen. Hyvä ja suora klangi eli ajatuksen ja tunnelman hyvä yhteissointi luo innostunutta ajatusten vaihtoa ja niinpä vapaan pöytäkeskustelun verkostossa on syntynyt useita jännittäviä aloitteita sekä jo monenlaista yhteistyötä. (esim. Kokonniemi kuntoon/Koe-elämä-klubi/Porvoo triennaali)

Toisaalta pitkän pöydän klangi mahdollistaa myös piilevien erimielisyyksien tai virheoletusten setvimisen: näin on jo tehty ja tehdään tulevaisuudessakin. – Pitkiä pöytiä voikin suositella pitkin kaupunkia, koska yksi pitkä pöytä vastaa sataa pitkää emailia.

– Kulttuurikollokvio on siis poliittisesti sitoutumaton avoin ”salaseura”, jonka tehtävänä on kaupungin kulttuurielämän edistäminen ja visiona on:

Porvoo, onnellinen kulttuuripääkaupunki!

 

3)

No millainen sitten on onnellinen kulttuuripääkaupunki ja mitä se onni siellä tarkoittaisi.

– ”Ihmisen pitäisi joka päivä kuulla ainakin yksi pieni sävelmä, lukea hyvä runo, nähdä hieno taulu ja jos mahdollista, sanoa muutama järkevä sana.” (Johann Wolfgang von Goethe)

Eli elävän kulttuurin kaupunki on onnellinen kaupunki. On siitä tutkimustietoakin, mutta mitä kaikkea hyvää onnellisen kulttuurikaupungin konteksti voisi sisältää: ainakin elämyksellisyyttä, oivalluksia mutta myös sosiaalisuutta ja osallistumista.

Joskus yksikin yhteisöllinen yritys voi piirtää kaupunkia hyvinkin pitkälle: paljon eri puolilla maata keikkatyöskennelleenä huomasin, että vielä viime vuosikymmenellä legendaarinen kulttuurikapakka Bar Mary oli ylivoimaisesti Porvoon kuuluisin kulttuuri-instanssi ainakin X tai Y-sukupolven piirissä – Luulen, että kaikki heistä eivät olleet Runebergista kuulleetkaan.

No mikä sitten oli Mary:n salaisuus: tietysti kaksi upeaa liideriä Jocke Lybeck ja Måns Strömberg alias Dj Bunuel, mutta myös sen sosiaalinen ihme eli valtava määrä vapaaehtoisia tai halukkaita ihmisiä ylläpitämään kaupungin tärkeintä estradia ja tarjoamaan sinne sisältöä. Tämä loistava tunnelma ja klangi saavutti ihmiset kautta Suomenmaan. Mary oli kulttuuridiggarien yhteinen olohuone vauvasta vaariin, perusdallaajasta apurahataiteilijaan.

Samanlaista yhteisöllisyyttä ja liikehdintää olisi nyt haussa koko kaupungin mittakaavassa. Voisikin haaveilla, että esim. Taidetehtaasta tulisi jonain päivänä kaupunkilaisten uusi yhteinen olohuone – eikä siinä kaikki, vaan olohuone leviäisi ylös alas jokivartta; ristiin rastiin kulttuurikuppiloita ja täältä Grandista tasajalkaa pompaten vaikkapa Porvoon Teatterin kautta suoraan Kappalaisen talon katosta läpi.

– Tekijöille on annettava avaimet matalan kynnyksen kulttuurituotannoille ja kun saamme vielä synkronoitua kaupunkimme kulttuuritilat ja -kuppilat; kulttuuriorganisaatiot ja taiteilijat; sekä kulttuuridiggarit sekä talkoopossea, voi vaikkapa festivaalinjärjestäjä helposti saada kaupunkiimme luotua sellaisen todellisen festivaalihumun, jotta se ei jää keltään huomiotta.

Vain kaikkien sektorien aidolla yhteistyöllä saavutetaan laajempi spektri kulttuuritarjontaa, joka tuntuu ihmisten arjessa ja jota ei pääse pakoon. Ei yksittäinen kulttuuritapahtuma tai -henkilö tee kulttuurikaupunkia. Kulttuurin tulee suorastaan pursua talojen saumoista, jotta ihmiset kokoontuisivat sitä yhdessä ihmettelemään ja tapaamaan toisiaan. Tuo yhteinen klangi sitoo koko pikkukaupunkimme yhteiseksi yritykseksi ja yhteisöksi, mikä lisää onnea ja taloudelliset vaikutukset seuraavat perässä. Tämä on eräänlaista bändiajattelua, jossa lopputulos on enemmän kuin yksittäisten tekijöiden summa. Tätä kaikkea voisi kutsua kulttuuriutilitarismiksi.

 

4)

Kulttuuria pitää aina subventoida akuutisti, koska kulttuurin taloudelliset vaikutukset tuntuvat paljon pidemmällä, monien vuosien aikajanalla ja kiertyvät takaisin hyödyksi mitä moninaisimpia reittejä. Vasta kun Porvoo on saanut uuden laajemman ja modernimman kulttuuri-klangin eli vetovoimaisen uuden kulttuuri-identiteetin, alkavat taloudelliset hyödytkin löytää useita reittejä takaisin.

– Kulttuuri on hidas mutta varma sijoitus.

Kulttuuria ei siis synnytetä pelkkiä seiniä rakentamalla vaan sisältö on keskeinen. Taidetehtaaseen uppoavat vuotuiset rahat ovat hermostuttaneet kaupunkilaisia:

– Kerran kuuntelin Porvoon uimahallin saunassa kun kakskin eläkeläisukkoo haastoi… Näin se vanhusten huolto ja terveyspalvelut tuhoutuu, kun kaikki rahat menevä Taidetehtaalle.. 😎

Eli voidaan sanoa, että yleinen mielikuva kulttuurikehdostamme on vielä kehnohko. Mielikuva on toki vääristynyt: yhtä hyvin voitaisiin verrata Taidetehdasta esim. keskikokoisen suomalaisen KT:n vuotuiseen, varmasti paljon muhkeampaan budjettiin, joka sisältää tilojen ja tekniikan lisäksi myös taiteilijat, tekijät ja ennen kaikkea kulttuurisisällön, eikä siellä kai kukaan asiaa sure.

 

5)

Porvoo on liian pieni kaupunki kulttuuritarjonnan todelliselle sisäiselle kilpailulle, miksi ainoa tapa tehdä Porvoosta todellinen kulttuuripitäjä, on puhaltaa yhteen hiileen: 1. ,2. ja 3. eli kunnallinen, yksityinen/yritys, yhdistys/katu -sektorit yhdessä, monikielisesti. Meidän ylivoimaisesti suurin kulttuuri-skenen kilpailijamme sijaitsee 45 km länteen päin. Haasteena onkin, millä tavalla Porvoo saadaan aidosti niin kiinnostavaksi kulttuurimajakaksi, että kulttuurimatkailun suunta voisikin kääntyä myös lännestä itään muulloinkin kuin hienon Avantin aikaan.

Kaupungissa asuvien lukemattomien taiteilijoiden ja luovan alan toimijoiden olisi syytä nähdä myös kotitienoonsa kiinnostavana kulttuurialustana ja toisaalta kaupunkilaisten pitäisi oppia kuluttamaan kulttuuria myös kotikaupungissaan, eikä aina vain siellä Helsingissä.

Lisäksi erityisesti pienempien kulttuuritoimijoiden ja -tapahtumien kohdalla yhteismarkkinointi ja -suunnittelu esim. liittyen tapahtumien sijoittumiseen Porvoon kulttuurikartalle olisi loogista: eräänäkin kauniina lauantaina Porvoossa oli tilanne, jossa kolmessa eri paikassa alkoi samalla kellon lyömällä kolme eri teatteriesitystä (Taidetehdas, Grand & Porvoon Teatteri), vaikka draamataidetta ei tienoolla yleisesti juuri liikaa nähdä.

Huomioitavaa on, että myös kolmannen sektorin talkoilla luotu kulttuuripääoma muuttuu helposti jopa pieneksi taloudelliseksi pääomaksi asioita oikein koordinoimalla. Taiteilijat tarvitsevat tiloja, tilojen pitäjät taas tarvitsevat taiteilijoita.

 

6)

Kulttuurikollokvio PorvooX:n pitkän pöydän keskustelujen tuloksena syntyi siis ajatus koko kaupungin kokoisesta kulttuuriutilitaristisesta eli kaikkia hyödyttävästä kulttuuriliikehdinnästä. Kollokvio on laatinut optimistisen VAT-ohjelman (eli visio, arvot, tehtävä), jota kukin voi vilkaista täältä. – Mielestäni ei ole mitään syytä haaveilla vähemmästä!

Täten PorvooX kutsuukin kaupunkilaiset ja kaikkien sektorien kulttuuritoimijat mukaan yhteiseen liikehdintään matkalla kohti onnellista kulttuuripääkaupunkiamme. PorvooX:n some-sivustot ovat vapaasti käytettävissä kulttuuritapahtumien tiedottamiseen ja niistä saatujen kokemusten vaihtoon.

#PorvooX – tägiä saa vapaasti ja on jopa toivottavaa käyttää kaikkien ja kaikenkokoisten kulttuuritapahtumien ja -diskurssien yhteydessä, minkä tavoitteena koota kulttuurin tekijät ja kuluttajat yhteen ja herättää huomiota myös kaupungin rajojen ulkopuolella.

 

– Elävän kulttuurin kaupunki on onnellinen kaupunki, jonka saavuttamiseksi tarvitsemme kaupungin kokoista liittoa kulttuuridiggarien ja -tekijöiden kesken ja eteenkin aitoa lapsenomaista intoa:

Esa Saarisen sanoin:

”Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä, ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita. ”

 

– Kiitos & Tack!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *